Kompakti laboratoriopaketti

Perusverenkuva (B-PVK+T) on yleisesti käytetty tutkimus, jolla saadaan yleiskuva verisoluista ja hemoglobiinista. Perusverenkuva sisältää useita osatutkimuksia, joilla mitataan veren hemoglobiinipitoisuus ja lasketaan verisolut; valkosolut (leukosyytit), punasolut (erytrosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit). Tutkimusta käytetään selvittämään verenkuvan muutoksia eri tautitilojen, kuten anemian, tulehdusten ja kroonisten tautien yhteydessä.

Kokonaiskolesteroli mittaa kaikkea verestä löytyvää kolesterolia eikä erittele hyvää (HDL) ja pahaa (LDL) kolesterolia. Korkea kolesteroli on yleensä haitallista, mutta tarkempaa arviota varten tarvitaan HDL- ja LDL-mittaukset. Nämä tehdään käytännössä aina samalla mittauskerralla.

HDL-kolesterolia eli "hyvän kolesterolin" mittausta käytetään osana sydän- ja verisuonisairauksien riskien arviota. Suuri HDL-pitoisuus on suojaava tekijä. Tarkkoja tavoitearvoja ei ole olemassa. Vyötärölihavuus laskee HDL-pitoisuutta. Ravinnon vaikutus on vähäinen, mutta liikunta ja tupakoimattomuus voivat nostaa HDL:ää.

LDL-kolesterolia eli "huonoa kolesterolia" käytetään osana sydän- ja verenkiertosairauksien riskien arviota ja hoidon tehon seurantaa. Sydänsairailla henkilöillä korkea LDL on erityisen haitallinen. Normaalin LDL:n raja on alle 3, mutta sydänsairailla tavoitteet ovat matalammalla. Esimerkiksi sepelvaltimotaudissa tavoite on alle 1,4.

Triglyseridit ovat veressä kiertäviä rasvoja. Liiallinen energiansaanti ravinnosta voi nostaa triglyseridiarvoa. Alkoholin käytön vähentäminen ja ruokailutottumusten korjaaminen voivat alentaa triglyseridiarvoa tehokkaasti. Poikkeavan korkean arvon taustalla voi olla myös perinnöllinen sairaus.

Pitkäaikainen verensokeri eli "pitkä sokeri" kuvaa elimistön verensokeritasoa viimeisen 2–8 viikon ajalta. Mittauksen avulla voidaan tunnistaa diabetes ja seurata diabeteksen hoitotasapainoa. Diabetesta sairastavilla on yksilöllinen HbA1c-tavoitetaso. Muilla henkilöillä koholla oleva HbA1c on aina poikkeava löydös.

Ferritiini on elimistön raudan varastoitumismuoto, jonka pitoisuutta veressä pidetään rautavarastojen mittarina. Jos varastorauta eli ferritiini laskee alle viitearvojen, kyseessä on raudanpuute. Raudanpuutteen yleisimpiä oireita ovat väsymys ja suorituskyvyn lasku.

Tyreotropiini eli TSH (thyroid stimulating hormone) on aivolisäkkeen erittämä hormoni. TSH:n tehtävä on säädellä kilpirauhasta tuottamaan elimistölle sopiva määrä kilpirauhashormonia eli tyroksiinia. Tyroksiini osallistuu aineenvaihdunnan säätelyyn. Mikäli kilpirauhasen toiminta on alentunut, TSH:n arvo kohoaa. Tällöin puhutaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Aivolisäke yrittää yllyttää kilpirauhasta tuottamaan tarvittavan määrän tyroksiinia lisäämällä TSH:n tuotantoa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ovat painonnousu, lisääntynyt paleleminen, ihon kuivuminen ja yleinen hidastuminen.

Mikäli kilpirauhasen toiminta on kiihtynyt, puhutaan kilpirauhasen liikatoiminnasta. Tällöin TSH-arvo on matala. Aivolisäke yrittää TSH:n tuotantoa vähentämällä hillitä kilpirauhasen tyroksiinin tuotantoa. Kilpirauhasen liikatoiminnan oireita ovat sydämen tykyttely, lisääntynyt hikoilu, laihtuminen, löysä vatsa ja aktiivisuuden lisääntyminen.

Herkkä CRP mittaa elimistön matala-asteista tulehdusta. Matala-asteinen tulehdus voi osaltaan edistää sydän- ja verisuonisairauksien kehittymistä. Koholla oleva arvo voi viitata siihen, että henkilön elintavoissa on korjattavaa tai että henkilöllä on piilevä tulehdus suussa.

D-vitamiini on rasvaliukoinen vitamiini, joka varastoituu elimistöön. D-vitamiinia saadaan auringonvalosta, ravinnosta ja vitamiinivalmisteista. D-vitamiinilla on elimistössä useita tärkeitä tehtäviä. Se säätelee satojen geenien toimintaa ja osallistuu normaalin immuunipuolustuksen muodostumiseen. D-vitamiini auttaa mahdollisesti myös tulehdusten ehkäisyssä. D-vitamiini vaikuttaa myös kalsiumin imeytymiseen ja vahvistaa siten luustoa. D-vitamiinin puutos heikentää immuunipuolustustamme ja kalsiumin imeytymistä, mikä voi johtaa osteoporoosiin, osteomalasiaan tai riisitautiin.

Folaatti on vesiliukoinen B-ryhmän vitamiini, joka on elimistölle välttämätön. Riittämätön folaatin saanti on melko tavallista sekä miehillä että naisilla. Folaatin puute aiheuttaa anemiaa ja väsymystä. Folaatin puute vaikuttaa aivohermosolujen väliseen viestintään lisäten sekä muistisairauden että kuoleman riskiä. Puutostiloja voivat aiheuttaa esim. erilaiset imeytymishäiriöt kuten suolistosairaudet, monet tavanomaiset lääkkeet ja ehkäisyvalmisteet, puutteellinen ravitsemus, raskaus, keskosuus ja syöpäsairaudet. Matalia tasoja havaitaan myös mm. ikäihmisillä.

Pienentynyt folaatti-pitoisuus kertoo elimistön folaatin puutteesta. Tämä voi johtua esimerkiksi riittämättömästä ravinnosta (esim. iäkkäät tai heikkokuntoiset), suoliston imeytymishäiriöistä (mm. keliakia, Crohnin tauti, ohutsuolen leikkaukset) tai lisääntyneestä tarpeesta (raskaus, verisairaudet, krooniset tulehdukset, maksasairaudet). Myös monet lääkkeet voivat aiheuttaa folaatin puutetta.