Korkea verenpaine -laboratoriopaketti

Perusverenkuva (B-PVK+T) on yleisesti käytetty tutkimus, jolla saadaan yleiskuva verisoluista ja hemoglobiinista. Perusverenkuva sisältää useita osatutkimuksia, joilla mitataan veren hemoglobiinipitoisuus ja lasketaan verisolut; valkosolut (leukosyytit), punasolut (erytrosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit). Tutkimusta käytetään selvittämään verenkuvan muutoksia eri tautitilojen, kuten anemian, tulehdusten ja kroonisten tautien yhteydessä.

LDL-kolesterolia eli "huonoa kolesterolia" käytetään osana sydän- ja verenkiertosairauksien riskien arviota ja hoidon tehon seurantaa. Sydänsairailla henkilöillä korkea LDL on erityisen haitallinen. Normaalin LDL:n raja on alle 3, mutta sydänsairailla tavoitteet ovat matalammalla. Esimerkiksi sepelvaltimotaudissa tavoite on alle 1,4.

HDL-kolesterolia eli "hyvän kolesterolin" mittausta käytetään osana sydän- ja verisuonisairauksien riskien arviota. Suuri HDL-pitoisuus on suojaava tekijä. Tarkkoja tavoitearvoja ei ole olemassa. Vyötärölihavuus laskee HDL-pitoisuutta. Ravinnon vaikutus on vähäinen, mutta liikunta ja tupakoimattomuus voivat nostaa HDL:ää.

Kokonaiskolesteroli mittaa kaikkea verestä löytyvää kolesterolia eikä erittele hyvää (HDL) ja pahaa (LDL) kolesterolia. Korkea kolesteroli on yleensä haitallista, mutta tarkempaa arviota varten tarvitaan HDL- ja LDL-mittaukset. Nämä tehdään käytännössä aina samalla mittauskerralla.

Triglyseridit ovat veressä kiertäviä rasvoja. Liiallinen energiansaanti ravinnosta voi nostaa triglyseridiarvoa. Alkoholin käytön vähentäminen ja ruokailutottumusten korjaaminen voivat alentaa triglyseridiarvoa tehokkaasti. Poikkeavan korkean arvon taustalla voi olla myös perinnöllinen sairaus.

Pitkäaikainen verensokeri eli "pitkä sokeri" kuvaa elimistön verensokeritasoa viimeisen 2–8 viikon ajalta. Mittauksen avulla voidaan tunnistaa diabetes ja seurata diabeteksen hoitotasapainoa. Diabetesta sairastavilla on yksilöllinen HbA1c-tavoitetaso. Muilla henkilöillä koholla oleva HbA1c on aina poikkeava löydös.

Tyreotropiini eli TSH (thyroid stimulating hormone) on aivolisäkkeen erittämä hormoni. TSH:n tehtävä on säädellä kilpirauhasta tuottamaan elimistölle sopiva määrä kilpirauhashormonia eli tyroksiinia. Tyroksiini osallistuu aineenvaihdunnan säätelyyn. Mikäli kilpirauhasen toiminta on alentunut, TSH:n arvo kohoaa. Tällöin puhutaan kilpirauhasen vajaatoiminnasta. Aivolisäke yrittää yllyttää kilpirauhasta tuottamaan tarvittavan määrän tyroksiinia lisäämällä TSH:n tuotantoa. Kilpirauhasen vajaatoiminnan oireita ovat painonnousu, lisääntynyt paleleminen, ihon kuivuminen ja yleinen hidastuminen.

Mikäli kilpirauhasen toiminta on kiihtynyt, puhutaan kilpirauhasen liikatoiminnasta. Tällöin TSH-arvo on matala. Aivolisäke yrittää TSH:n tuotantoa vähentämällä hillitä kilpirauhasen tyroksiinin tuotantoa. Kilpirauhasen liikatoiminnan oireita ovat sydämen tykyttely, lisääntynyt hikoilu, laihtuminen, löysä vatsa ja aktiivisuuden lisääntyminen.

Vapaa tyroksiini eli T4-V on kilpirauhasen tuottama, veressä kiertävä aktiivinen hormoni. Tyroksiinin tehtävä on olla mukana aineenvaihdunnan säätelyssä ja sen mittaamisella saadaan tietoa kilpirauhasen toiminnasta. Kilpirauhasen toimintahäiriöt aiheuttavat ikäviä yleisoireita, kuten vireystason laskua sekä muutoksia painossa ja vatsan toiminnassa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa tyroksiinin määrä veressä on pienentynyt ja kilpirauhasen liikatoiminnassa suurentunut. Kilpirauhasen toimintahäiriöitä hoidetaan lääkityksellä. Oireet helpottavat muutamien viikkojen sisällä lääkityksen aloittamisen jälkeen.

Tutkimusten viitearvot näkyvät yksittäisten tutkimuksen kohdalla. Mikäli tutkimustuloksesi poikkeavat viitearvoista tai kaipaat apua tulosten tulkinnassa, suosittelemme varaamaan ajan lääkärin konsultaatioon.

ALAT eli alaniiniaminotransferaasi on pääasiassa maksasoluissa ja vähemmässä määrin munuaisissa, sydämessä ja luustolihaksissa esiintyvä entsyymi. Maksasolujen vaurioituminen aiheuttaa tämän entsyymin vapautumisen verenkiertoon. Huomattavan korkeita ALAT-arvoja esiintyy hepatiittien ja maksasolujen tuhoutumisen seurauksena. Kohtalaisen korkeita arvoja aiheuttaa muun muassa maksan rasvoittuminen sekä tiettyjen lääkkeiden käyttö.

Kreatiniini kuvaa munuaisten toimintaa. Munuaisten toimintaa voivat häiritä monet tekijät, kuten diabetes, verenpainetauti, tulehdukset ja lääkkeet. Tämän vuoksi kreatiniinimittausta tarvitaan useiden sairauksien ja lääkityksen seurannan osana. Matalat arvot eivät yleensä ole poikkeavia. Koholla olevat arvot viittaavat munuaisten toimintahäiriöön. Kreatiinitutkimus sisältää myös glomerulussuodosnopeus (Pt-GFRe) mittauksen, joka on laskennallinen arvo munuaisten toiminnan arvioinnissa. Tutkimusta käytetään munuaisten kroonisen vajaatoiminnan arviointiin.

Lasko eli senkka mittaa elimistön tulehdusreaktiota. Se on erityisen käyttökelpoinen pitkäaikaisissa tulehdusreaktioissa, kuten nivelreuman aktiivisuuden seurannassa. Kun sairaus on hyvässä tasapainossa, lasko on matala. Lasko nousee herkästi monissa viattomissa tapauksissa, joten lievästi kohonneet arvot ovat harvoin huolestuttavia.

Albumiinikorjattu kalsium on tutkimus, jota käytetään kalsiumin aineenvaihdunnan häiriöiden seurannassa ja diagnosoinnissa esimerkiksi luuston ja lisäkilpirauhasen sairauksissa. Kalsium on kehon yleisin kivennäisaine ja se on pääosin sitoutunut luustoon ja hampaisiin. Lisäksi se vaikuttaa esimerkiksi lihasten supistumiseen ja solujen väliseen viestintään. Ihmisillä esiintyy kalsiumin puutostiloja ja liiallisia pitoisuuksia. Syyt ovat moninaisia, ja oirekuvat vaihtelevia. Verikokeella saadaan tarkka kuva kalsiumtasosta.

Albumiiniarvo kertoo nestetasapainosta, maksan ja munuaisten toiminnasta sekä ravitsemustilasta.

Veren virtsahappo eli uraattipitoisuus voi kohota metabolisen oireyhtymän ja munuaisten toiminnan alenemisen vuoksi. Kohonnut veren uraattipitoisuus altistaa kihdille.

Natrium on tärkeä elimistön nestetasapainon säätelyyn liittyvä kivennäisaine. Sopiva natriumpitoisuus elimistössä on välttämätön aineenvaihdunnan toimimiselle. Natriumin tasapaino on tarkasti säädelty ihmiskehossa. Merkittävät poikkeamat natriumtasapainossa aiheuttavat yleensä erilaisia vakavia oireita.

Kalium on tärkeä veren suola, ja sen tasapainoa säädellään tarkasti. Nesteenpoistolääkkeet voivat aiheuttaa kaliumin puutosta. Osa verenpainelääkkeistä voi nostaa kaliumarvoja. Siksi näiden lääkkeiden käyttäjien kaliumarvoja on syytä mitata säännöllisesti. Poikkeamat kaliumissa voivat aiheuttaa esimerkiksi sydämen rytmihäiriöitä.