Perusverenkuva (B-PVK+T)
Perusverenkuva (B-PVK+T) on yleisesti käytetty tutkimus, jolla saadaan yleiskuva verisoluista ja hemoglobiinista. Perusverenkuva sisältää useita osatutkimuksia, joilla mitataan veren hemoglobiinipitoisuus ja lasketaan verisolut; valkosolut (leukosyytit), punasolut (erytrosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit).
LDL-kolesteroli (S -Kol-LDL)
LDL-kolesterolista puhutaan huonona tai pahana kolesterolina. Sen tehtävä on kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Mikäli veressä on paljon LDL-kolesterolia, kiinnittyy siitä haitallisia määriä kolesterolia valtimoiden sisäkalvon alle, jolloin riski sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen kasvaa.
HDL-kolesteroli (S -Kol-HDL)
HDL-kolesterolista puhutaan hyvänä kolesterolina. Korkea HDL-kolesterolin määrä suhteessa kokonaiskolesteroliin vähentää esim. valtimotukosten riskiä.
Kokonaiskolesteroli (S -Kol)
Kolesterolia syntyy elimistössä, mutta osa siitä saadaan ravinnon mukana. Kolesterolin määrä nousee runsaasti eläinrasvoja sisältävän ravinnon vaikutuksesta. Kohonnut kolesteroliarvo on merkittävä valtimotaudin riskitekijä, jolloin vaara sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen suurenee. Kolesterolin kohdalla käytetään tavanomaisten viitearvojen sijaan tavoitearvoja. Kokonaiskolesterolin tavoitearvo on alle 5,0 mmol/l (millimoolia litrassa).
Triglyseridit (S- Trigly)
Tavallinen rasva koostuu triglyserideistä. Triglyseridit muodostuvat glyserolista ja kolmesta (tri) glyseroliin liittyneestä rasvahaposta. Kohonnut triglyseridi- ja LDL-kolesterolipitoisuus viittaa kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Triglyseridien tavoitearvo on alle 1,7 mmol/l (millimoolia litrassa).
Natrium (S-Na)
Natrium on tärkeä solunulkoinen positiivisesti varautunut ioni, joka osallistuu elimistössä olevan veden määrän ja happo-emästasapainon säätelyyn. Natriumin määrittämistä käytetään esimerkiksi oksennus- ja ripulitautien sekä sydämen vajaatoiminnan tutkimuksissa.
Kalium (S-K)
Kalium on tärkeä solunsisäinen positiivisesti varautunut ioni, joka vaikuttaa elimistön happo-emästasapainoon sekä nestetasapainoon. Kaliumin määrittämistä käytetään esimerkiksi oksennus- ja ripulitautien sekä munuaisten vajaatoiminnan tutkimuksissa.
Kreatiniini (S-Krea)
Munuaisia ja niiden toimintaa voidaan tutkia mittaamalla verestä aineita, jotka erittyvät munuaisten kautta pois. Jos erittyminen on häiriintynyt, aineen määrä veressä suurenee. Yleisimmin tarkoitukseen käytetään kreatiniinin mittausta, jolla voidaan arvioida munuaisten toimintaa.
Glomerulussuodosnopeus (Pt-GFRe)
Glomerulussuodosnopeus (GFRe) on laskennallinen suure, jolla arvioidaan munuaisten toimintaa. Tuloksessa huomioidaan potilaan kreatiniinitulos, ikä ja sukupuoli. Yleensä tutkimusta käytetään munuaisten kroonisen vajaatoiminnan arviointiin.
Pitkäaikainen verensokeri (B -HbA1c)
Verensokerin pitkäaikaisseurantatutkimus (HbA1c) kuvaa kehon yleistä sokeritasoa viimeisten kuukausien aikana. Veressä oleva sokeri sitoutuu hiljalleen punasolujen hemoglobiiniin. Tätä sokeria sisältävää hemoglobiinia kutsutaan pitkäksi sokeriksi, virallisesti HbA1c:ksi. Mitä enemmän veressä on sokeria, sitä enemmän sitä sitoutuu hemoglobiiniin. Siksi HbA1c-arvo suurenee sokeritautia eli diabetesta sairastavalla.
Tyreotropiinin mittaus (S-TSH)
Kilpirauhasen liikatoiminnassa (hypertyreoosissa) S-TSH arvo laskee ja vajaatoiminnassa (hypotyreoosissa) arvo nousee.
Tyroksiini (S-T4-V)
Kilpirauhasen liikatoiminnassa (hypertyreoosissa) S-T4-V arvo nousee ja vajaatoiminnassa (hypotyreoosissa) arvo laskee.
Lasko eli senkka (B-La)
Lasko kertoo veren punasolujen laskeutumisnopeuden potilaan plasmassa yhden tunnin aikana. Punasolujen laskeutumisnopeus kasvaa tulehduksellisten sairauksien yhteydessä. Tulehdusten yhteydessä akuutin vaiheen proteiinien pitoisuus verenkierrossa nousee, mikä saa aikaan suurentuneen punasolujen laskeutumisnopeuden. Tulehdustilan lisäksi laskon suuruuteen vaikuttavat punasolujen määrä ja muut ominaisuudet. Esimerkiksi anemian yhteydessä laskoarvo voi olla suurentunut.
Maksan toiminta (S-Alb)
Albumiiniarvo kertoo nestetasapainosta, maksan ja munuaisten toiminnasta sekä ravitsemustilasta.
Uraatti (S-Uraat)
Veren virtsahappo eli uraattipitoisuus voi kohota metabolisen oireyhtymän ja munuaisten toiminnan alenemisen vuoksi. Kohonnut veren uraattipitoisuus altistaa kihdille.
