Perusverenkuva (B-PVK+T)
Perusverenkuva (B-PVK+T) on yleisesti käytetty tutkimus, jolla saadaan yleiskuva verisoluista ja hemoglobiinista. Perusverenkuva sisältää useita osatutkimuksia, joilla mitataan veren hemoglobiinipitoisuus ja lasketaan verisolut; valkosolut (leukosyytit), punasolut (erytrosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit). Tutkimusta käytetään selvittämään verenkuvan muutoksia eri tautitilojen, kuten anemian, tulehdusten ja kroonisten tautien yhteydessä.
Pitkäaikainen verensokeri (B -HbA1c)
Pitkäaikainen verensokeri eli "pitkä sokeri" kuvaa elimistön verensokeritasoa viimeisen 2–8 viikon ajalta. Mittauksen avulla voidaan tunnistaa diabetes ja seurata diabeteksen hoitotasapainoa. Diabetesta sairastavilla on yksilöllinen HbA1c-tavoitetaso. Muilla henkilöillä koholla oleva HbA1c on aina poikkeava löydös.
LDL-kolesteroli (S -Kol-LDL)
LDL-kolesterolia eli "huonoa kolesterolia" käytetään osana sydän- ja verenkiertosairauksien riskien arviota ja hoidon tehon seurantaa. Sydänsairailla henkilöillä korkea LDL on erityisen haitallinen. Normaalin LDL:n raja on alle 3, mutta sydänsairailla tavoitteet ovat matalammalla. Esimerkiksi sepelvaltimotaudissa tavoite on alle 1,4.
HDL-kolesteroli (S -Kol-HDL)
HDL-kolesterolia eli "hyvän kolesterolin" mittausta käytetään osana sydän- ja verisuonisairauksien riskien arviota. Suuri HDL-pitoisuus on suojaava tekijä. Tarkkoja tavoitearvoja ei ole olemassa. Vyötärölihavuus laskee HDL-pitoisuutta. Ravinnon vaikutus on vähäinen, mutta liikunta ja tupakoimattomuus voivat nostaa HDL:ää.
Kokonaiskolesteroli (S -Kol)
Kokonaiskolesteroli mittaa kaikkea verestä löytyvää kolesterolia eikä erittele hyvää (HDL) ja pahaa (LDL) kolesterolia. Korkea kolesteroli on yleensä haitallista, mutta tarkempaa arviota varten tarvitaan HDL- ja LDL-mittaukset. Nämä tehdään käytännössä aina samalla mittauskerralla.
Triglyseridit (S- Trigly)
Triglyseridit ovat veressä kiertäviä rasvoja. Liiallinen energiansaanti ravinnosta voi nostaa triglyseridiarvoa. Alkoholin käytön vähentäminen ja ruokailutottumusten korjaaminen voivat alentaa triglyseridiarvoa tehokkaasti. Poikkeavan korkean arvon taustalla voi olla myös perinnöllinen sairaus.
Natrium (S-Na)
Natrium on tärkeä elimistön nestetasapainon säätelyyn liittyvä kivennäisaine. Sopiva natriumpitoisuus elimistössä on välttämätön aineenvaihdunnan toimimiselle. Natriumin tasapaino on tarkasti säädelty ihmiskehossa. Merkittävät poikkeamat natriumtasapainossa aiheuttavat yleensä erilaisia vakavia oireita.
Kalium (S-K)
Kalium on tärkeä veren suola, ja sen tasapainoa säädellään tarkasti. Nesteenpoistolääkkeet voivat aiheuttaa kaliumin puutosta. Osa verenpainelääkkeistä voi nostaa kaliumarvoja. Siksi näiden lääkkeiden käyttäjien kaliumarvoja on syytä mitata säännöllisesti. Poikkeamat kaliumissa voivat aiheuttaa esimerkiksi sydämen rytmihäiriöitä.
Kreatiniini (S-Krea, sis. Pt-GFRe)
Kreatiniini kuvaa munuaisten toimintaa. Munuaisten toimintaa voivat häiritä monet tekijät, kuten diabetes, verenpainetauti, tulehdukset ja lääkkeet. Tämän vuoksi kreatiniinimittausta tarvitaan useiden sairauksien ja lääkityksen seurannan osana. Matalat arvot eivät yleensä ole poikkeavia. Koholla olevat arvot viittaavat munuaisten toimintahäiriöön. Kreatiinitutkimus sisältää myös glomerulussuodosnopeus (Pt-GFRe) mittauksen, joka on laskennallinen arvo munuaisten toiminnan arvioinnissa. Tutkimusta käytetään munuaisten kroonisen vajaatoiminnan arviointiin.
Tyreotropiinin mittaus (S-TSH)
Tyreotropiini säätelee kilpirauhasen toimintaa, ja aivolisäke tuottaa sitä. Tyreotropiinin taso kuvaa hyvin kilpirauhasen toimintaa. Kilpirauhasen vajaatoiminnassa arvo nousee, kun taas liikatoiminnassa se laskee. Kun käytössä on kilpirauhaslääkitys, TSH-mittauksella arvioidaan, onko lääkeannos sopiva.
Tyroksiini (S-T4-V)
Tyroksiini on kilpirauhasesta vapautuva hormoni. Kilpirauhasen toimintahäiriöissä hormonin määrä veressä muuttuu ja voi aiheuttaa oireita. Matala arvo viittaa yleensä kilpirauhasen vajaatoimintaan, mikä on yleisin toimintahäiriö. Kohonnut arvo puolestaan viittaa kilpirauhasen liikatoimintaan.
Lasko eli senkka (B-La)
Lasko eli senkka mittaa elimistön tulehdusreaktiota. Se on erityisen käyttökelpoinen pitkäaikaisissa tulehdusreaktioissa, kuten nivelreuman aktiivisuuden seurannassa. Kun sairaus on hyvässä tasapainossa, lasko on matala. Lasko nousee herkästi monissa viattomissa tapauksissa, joten lievästi kohonneet arvot ovat harvoin huolestuttavia.
Albumiini (S-Alb)
Albumiiniarvo kertoo nestetasapainosta, maksan ja munuaisten toiminnasta sekä ravitsemustilasta.
Uraatti (S-Uraat)
Veren virtsahappo eli uraattipitoisuus voi kohota metabolisen oireyhtymän ja munuaisten toiminnan alenemisen vuoksi. Kohonnut veren uraattipitoisuus altistaa kihdille.
Maksakoe (S-ALAT)
Alaniiniaminotransferaasi on maksassa oleva entsyymi. Arvo kuvaa maksan toimintaa. Yli viitearvon olevat lukemat ovat poikkeavia, ja yleisimpiä syitä arvon nousuun ovat ylipaino ja alkoholin liiallinen käyttö. Lääkeaineet ja luontaistuotteet voivat vaurioittaa maksaa, minkä vuoksi ALAT-arvoa seurataan usean lääkkeen käytön yhteydessä säännöllisesti.
Kalsiumtaso (S -Ca-Albk)
Albumiinikorjattu kalsium on tutkimus, jota käytetään kalsiumin aineenvaihdunnan häiriöiden seurannassa ja diagnosoinnissa esimerkiksi luuston ja lisäkilpirauhasen sairauksissa. Kalsium on kehon yleisin kivennäisaine ja se on pääosin sitoutunut luustoon ja hampaisiin. Lisäksi se vaikuttaa esimerkiksi lihasten supistumiseen ja solujen väliseen viestintään. Ihmisillä esiintyy kalsiumin puutostiloja ja liiallisia pitoisuuksia. Syyt ovat moninaisia, ja oirekuvat vaihtelevia. Verikokeella saadaan tarkka kuva kalsiumtasosta. Laajassa laboratoriopaketissa mitataan vain naisilta
