Laaja laboratoriopaketti

Perusverenkuva (B-PVK+T) on yleisesti käytetty tutkimus, jolla saadaan yleiskuva verisoluista ja hemoglobiinista. Perusverenkuva sisältää useita osatutkimuksia, joilla mitataan veren hemoglobiinipitoisuus ja lasketaan verisolut; valkosolut (leukosyytit), punasolut (erytrosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit).

Munuaisia ja niiden toimintaa voidaan tutkia mittaamalla verestä aineita, jotka erittyvät munuaisten kautta pois. Jos erittyminen on häiriintynyt, aineen määrä veressä suurenee. Yleisimmin tarkoitukseen käytetään kreatiniinin mittausta, jolla voidaan arvioida munuaisten toimintaa.

B12-vitamiini toimii elimistössä muun muassa proteiini-, rasva- ja hiilihydraattiaineenvaihdunnassa. B12-vitamiinia tarvitaan etenkin punasolujen kypsymiseen. B12-vitamiinin puutos voi aiheuttaa anemiaa sekä hermoston oireita. S-B12-TC2 on verikoe, joka ei vaadi ennakkovalmistautumista, kuten paastoa.

Maksakoe (S-ALAT) eli alaniiniaminotransferaasi on erityisesti maksasoluissa, mutta pienempinä pitoisuuksina myös useissa muissa kudoksissa (lihakset, munuaiset, keuhkot ja sydän) esiintyvä entsyymi. Verestä tehtävä ALAT-pitoisuuden määritys on ensisijainen maksasoluvaurion tai -tulehduksen seulontatutkimus.

Kolesterolia syntyy elimistössä, mutta osa siitä saadaan ravinnon mukana. Kolesterolin määrä nousee runsaasti eläinrasvoja sisältävän ravinnon vaikutuksesta. Kohonnut kolesteroliarvo on merkittävä valtimotaudin riskitekijä, jolloin vaara sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen suurenee. Kolesterolin kohdalla käytetään tavanomaisten viitearvojen sijaan tavoitearvoja. Kokonaiskolesterolin tavoitearvo on alle 5,0 mmol/l (millimoolia litrassa).

HDL-kolesterolista puhutaan hyvänä kolesterolina. Korkea HDL-kolesterolin määrä suhteessa kokonaiskolesteroliin vähentää esim. valtimotukosten riskiä.

LDL-kolesterolista puhutaan huonona tai pahana kolesterolina. Sen tehtävä on kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Mikäli veressä on paljon LDL-kolesterolia, kiinnittyy siitä haitallisia määriä kolesterolia valtimoiden sisäkalvon alle, jolloin riski sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen kasvaa.

Tavallinen rasva koostuu triglyserideistä. Triglyseridit muodostuvat glyserolista ja kolmesta (tri) glyseroliin liittyneestä rasvahaposta. Kohonnut triglyseridi- ja LDL-kolesterolipitoisuus viittaa kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Triglyseridien tavoitearvo on alle 1,7 mmol/l (millimoolia litrassa).

Verensokerin pitkäaikaisseurantatutkimus (HbA1c) kuvaa kehon yleistä sokeritasoa viimeisten kuukausien aikana. Veressä oleva sokeri sitoutuu hiljalleen punasolujen hemoglobiiniin. Tätä sokeria sisältävää hemoglobiinia kutsutaan pitkäksi sokeriksi, virallisesti HbA1c:ksi. Mitä enemmän veressä on sokeria, sitä enemmän sitä sitoutuu hemoglobiiniin. Siksi HbA1c-arvo suurenee sokeritautia eli diabetesta sairastavalla.

Ferritiini on elimistön raudan varastoproteiini, jonka pitoisuutta veressä pidetään rautavarastojen mittarina. Ferritiini onkin hyvä mittari raudanpuutteen arvioimisessa, sillä matala ferritiini viittaa poikkeuksetta raudanpuutteeseen. S-Ferrit on verikoe, joka ei vaadi ennakkovalmistautumista, kuten paastoa.

Herkkä CRP on tutkimus, joka tunnistaa elimistön matala-asteisen tulehduksen. Vain lievästikin nousseen herkän CRP -arvon on osoitettu liittyvän kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Paikallinen, piilevä tulehdus voi vaurioittaa verisuonten seinämiä ja näin altistaa sydäntapahtumille, kuten sydänkohtauksille.

Lähes kaikki kudokset tarvitsevat D-vitamiinia, joka on erittäin tärkeää elimistön toiminnalle, erityisesti luuston kehitykselle. D-vitamiinin määritystä käytetään yleisimmin epäiltäessä D-vitamiinin puutosta tai selviteltäessä kalsiumin aineenvaihdunnan häiriöitä. S-D-25 on verikoe, joka ei vaadi ennakkovalmistautumista, kuten paastoa.

Maksakoe sekä Maksa- ja luustokoe. Kaksi testiä, jotka kuvaavat maksan ja sapen toimintakykyä.

Lasko kertoo veren punasolujen laskeutumisnopeuden potilaan plasmassa yhden tunnin aikana. Punasolujen laskeutumisnopeus kasvaa tulehduksellisten sairauksien yhteydessä. Tulehdusten yhteydessä akuutin vaiheen proteiinien pitoisuus verenkierrossa nousee, mikä saa aikaan suurentuneen punasolujen laskeutumisnopeuden. Tulehdustilan lisäksi laskon suuruuteen vaikuttavat punasolujen määrä ja muut ominaisuudet. Esimerkiksi anemian yhteydessä laskoarvo voi olla suurentunut.

Kilpirauhasen liikatoiminnassa (hypertyreoosissa) S-TSH arvo laskee ja vajaatoiminnassa (hypotyreoosissa) arvo nousee.

Kilpirauhasen liikatoiminnassa (hypertyreoosissa) S-T4-V arvo nousee ja vajaatoiminnassa (hypotyreoosissa) arvo laskee.

Glomerulussuodosnopeus (GFRe) on laskennallinen suure, jolla arvioidaan munuaisten toimintaa. Tuloksessa huomioidaan potilaan kreatiniinitulos, ikä ja sukupuoli. Yleensä tutkimusta käytetään munuaisten kroonisen vajaatoiminnan arviointiin.

Kalsium on yksi veren tärkeistä alkuaineista ja välttämätön monissa aineenvaihdunnan reaktioissa. Nämä reaktiot voivat kuitenkin toimia kunnolla vain silloin, kun veren kalsiumpitoisuus on sopiva. Tämän vuoksi elimistö säätelee veren kalsiumpitoisuutta tarkasti. Säätelystä huolehtivat lisäkilpirauhashormoni sekä D-vitamiini, jonka riittävä saanti on välttämätöntä, jotta kalsiumin imeytyminen onnistuu normaalisti. Laajassa laboratoriopaketissa mitataan vain naisilta.

PSA eli prostataspesifinen antigeeni on eturauhassolujen tuottama proteiini, jonka pitoisuus kasvaa muun muassa eturauhasen liikakasvun ja eturauhassyövän yhteydessä. PSA:n pitoisuus mitataan verikokeella. PSA-laboratoriokoe on ainoa keino havaita eturauhassyöpä varhaisessa vaiheessa muuten täysin oireettomana. Mitataan vain miehiltä.

Testosteroni on miesten tärkein sukuhormoni, josta pääosan tuottavat kivekset. Testosteronin puutosta voi esiintyä joidenkin perinnöllisten häiriöiden tai sairauksien seurauksena. Yleisimmät syyt ovat Klinefelterin oireyhtymä, hoitamatta jäänyt piilokives tai muu kiveksen häiriö sekä aivolisäkkeen toiminnan häiriöt. Mitataan vain miehiltä.