Perusverenkuva (B-PVK+T)
Perusverenkuva (B-PVK+T) on yleisesti käytetty tutkimus, jolla saadaan yleiskuva verisoluista ja hemoglobiinista. Perusverenkuva sisältää useita osatutkimuksia, joilla mitataan veren hemoglobiinipitoisuus ja lasketaan verisolut; valkosolut (leukosyytit), punasolut (erytrosyytit) ja verihiutaleet (trombosyytit).
Pitkäaikainen verensokeri (B -HbA1c)
Verensokerin pitkäaikaisseurantatutkimus (HbA1c) kuvaa kehon yleistä sokeritasoa viimeisten kuukausien aikana. Veressä oleva sokeri sitoutuu hiljalleen punasolujen hemoglobiiniin. Tätä sokeria sisältävää hemoglobiinia kutsutaan pitkäksi sokeriksi, virallisesti HbA1c:ksi. Mitä enemmän veressä on sokeria, sitä enemmän sitä sitoutuu hemoglobiiniin. Siksi HbA1c-arvo suurenee sokeritautia eli diabetesta sairastavalla.
Kokonaiskolesteroli (S -Kol)
Kolesterolia syntyy elimistössä, mutta osa siitä saadaan ravinnon mukana. Kolesterolin määrä nousee runsaasti eläinrasvoja sisältävän ravinnon vaikutuksesta. Kohonnut kolesteroliarvo on merkittävä valtimotaudin riskitekijä, jolloin vaara sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen suurenee. Kolesterolin kohdalla käytetään tavanomaisten viitearvojen sijaan tavoitearvoja. Kokonaiskolesterolin tavoitearvo on alle 5,0 mmol/l (millimoolia litrassa).
HDL-kolesteroli (S -Kol-HDL)
HDL-kolesterolista puhutaan hyvänä kolesterolina. Korkea HDL-kolesterolin määrä suhteessa kokonaiskolesteroliin vähentää esim. valtimotukosten riskiä.
LDL-kolesteroli (S -Kol-LDL)
LDL-kolesterolista puhutaan huonona tai pahana kolesterolina. Sen tehtävä on kuljettaa kolesterolia kudoksiin, myös valtimoiden seinämään. Mikäli veressä on paljon LDL-kolesterolia, kiinnittyy siitä haitallisia määriä kolesterolia valtimoiden sisäkalvon alle, jolloin riski sairastua sydäninfarktiin ja aivohalvaukseen kasvaa.
Triglyseridit (S- Trigly)
Tavallinen rasva koostuu triglyserideistä. Triglyseridit muodostuvat glyserolista ja kolmesta (tri) glyseroliin liittyneestä rasvahaposta. Kohonnut triglyseridi- ja LDL-kolesterolipitoisuus viittaa kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Triglyseridien tavoitearvo on alle 1,7 mmol/l (millimoolia litrassa).
Kreatiniini (S-Krea)
Munuaisia ja niiden toimintaa voidaan tutkia mittaamalla verestä aineita, jotka erittyvät munuaisten kautta pois. Jos erittyminen on häiriintynyt, aineen määrä veressä suurenee. Yleisimmin tarkoitukseen käytetään kreatiniinin mittausta, jolla voidaan arvioida munuaisten toimintaa.
Maksakoe (S-ALAT)
Maksakoe (S-ALAT) eli alaniiniaminotransferaasi on erityisesti maksasoluissa, mutta pienempinä pitoisuuksina myös useissa muissa kudoksissa (lihakset, munuaiset, keuhkot ja sydän) esiintyvä entsyymi. Verestä tehtävä ALAT-pitoisuuden määritys on ensisijainen maksasoluvaurion tai -tulehduksen seulontatutkimus.
Tyreotropiinin mittaus (S-TSH)
Kilpirauhasen liikatoiminnassa (hypertyreoosissa) S-TSH arvo laskee ja vajaatoiminnassa (hypotyreoosissa) arvo nousee.
Tyroksiini (S-T4-V)
Kilpirauhasen liikatoiminnassa (hypertyreoosissa) S-T4-V arvo nousee ja vajaatoiminnassa (hypotyreoosissa) arvo laskee.
Herkkä CRP (S-hs-CRP)
Herkkä CRP on tutkimus, joka tunnistaa elimistön matala-asteisen tulehduksen. Vain lievästikin nousseen herkän CRP -arvon on osoitettu liittyvän kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin. Paikallinen, piilevä tulehdus voi vaurioittaa verisuonten seinämiä ja näin altistaa sydäntapahtumille, kuten sydänkohtauksille.
D-vitamiinin mittaus (S-D-25)
Lähes kaikki kudokset tarvitsevat D-vitamiinia, joka on erittäin tärkeää elimistön toiminnalle, erityisesti luuston kehitykselle. D-vitamiinin määritystä käytetään yleisimmin epäiltäessä D-vitamiinin puutosta tai selviteltäessä kalsiumin aineenvaihdunnan häiriöitä.
Ferritiinin mittaus (S-Ferrit)
Ferritiini on elimistön raudan varastoproteiini, jonka pitoisuutta veressä pidetään rautavarastojen mittarina. Ferritiini onkin hyvä mittari raudanpuutteen arvioimisessa, sillä matala ferritiini viittaa poikkeuksetta raudanpuutteeseen.
